Riittää sitä, hakattavaa puuta suomalaismetsissä. Puuston vuotuinen kasvu on reilut 105 miljoonaa kuutiota. Vuotuisista hakkuumahdollisuuksista käytetään vain noin 70 prosenttia. Lisähakkuiden mahdollisuuksia on niin tukissa kuin kuitupuussakin. Tiedot pohjautuvat Luonnonvarakeskuksen tekemään valtakunnan metsien inventointiin.

Puutuote- ja sahatavarateollisuus on merkittävä toimiala Suomessa. Ilman mekaanista puunjalostusta puut jäisivät metsiin. Puutuoteteollisuuden ansiosta suomalaisen metsätalouden koko ketju metsänomistajan kantorahatuloista sellun ja biotuotteiden jalostukseen pysyy rasvattuna. Tai no – pysyy ja pysyy. Pilviäkin metsähorisontissa näkyy.

Selluteollisuus käyttää vuosittain kuitupuuta noin 30 miljoonaa kuutiota. Kuitua tarvitaan tulevaisuudessa reippaasti lisää, kun Äänekosken jättimäinen sellutehdas avaa kitansa. Rakenteilla oleva miljardi-investointi nielaisee joka päivä 240 tukkirekkakuormaa ja vielä muutaman kymmentä junavaunullista päälle. Äänekosken lisäksi pohdinnoissa on useita muitakin sellutehdasinvestointeja.

Myös sahaajat ja biotuoteteollisuus hyötyisivät selluteollisuuden lailla siitä, että puurakentaminen lähtisi rivakasti vetämään.

Osa kuitupuuhakkuiden lisäyksestä on käytännössä mahdollista vain, jos tukkipuun hakkuita lisätään. Johonkin ne tukitkin on siis kaupaksi saatava. Kovin fiksulta ei varsinkaan metsänomistajan korvissa kuulosta se, että tukkipuun latvaläpimittaa nostettaisi nykyisestä 16 sentistä 18 senttiin. Toisin sanoen kuiduksi menisi lisäsiivu aiemmasta tukista – halvemman kuitupuun hinnalla. Metsänomistajan etu on, että Suomeen saataisiin lisää puurakentamista. Myös sahaajat ja biotuoteteollisuus hyötyisivät selluteollisuuden lailla siitä, että puurakentaminen lähtisi rivakasti vetämään.

Maailman sahatavaramarkkinoilla on ollut nihkeätä jo pidempään. Suomalaisille aiemmin suotuisissa vientikohteissa Pohjois-Afrikassa on kompuroitu pahoin arabikevään jälkeen. Ruotsalaiset puolestaan ovat osaamisensa ja kruununsa turvin koukanneet maailmanmarkkinoilla edellemme. Rakentaminen on perinteisesti suhdanneherkkä toimiala. Talouden taantumassa omakotitalojen aloitusmäärät pienenevät, kasvu painottuu kerrostaloihin ja korjausrakentamiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön puutuoteteollisuuden toimialaraportissa viime vuoden lopulla todettiin, että uusien tuotteiden kehittäminen on avainroolissa, mikäli puutealalle mielitään valoisampaa tulevaisuutta.  Raportin mukaan tämän pitäisi olla mahdollista, koska voi olettaa, että puutuotteilla tullaan korvaamaan jatkossa enemmän fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Miksi puukerrostalojen rakentaminen on meille niin korkean kynnyksen takana.

Joensuun ensimmäisen 6-kerroksisen puukerrostalon suunnittelun eri vaiheissa ja monenlaisissa keskusteluissa on tämän tästä aprikoitu, miksi puukerrostalojen rakentaminen on meille niin korkean kynnyksen takana. Miksi suomalaiset eivät ole jo ajat päivät sitten opetelleet rakentamaan puukerrostaloja ja tehneet niistä pitkälle jalostettuja vientituotteita?

Vielä 1960-luvulle saakka suomalaiset asuivat puutaloissa. Puutalokorttelien pienissä asunnoissa vesiastian jää rikottiin pakkasaamuna kauhalla. Kun tilalle tarjottiin uusia ja moderneja betonikerrostaloja, ei ihme, että suomalaiset innostuivat. Betoniteollisuus oli valppaana ajassa, tunnustus siitä heille. Valitettavasti betonin ja puun vastakkainasettelu on sittemmin jarruttanut puunkäytön lisäämistä. Oikeasti vastakkainasettelun aika on ohi; rakentamisessa tarvitaan jatkossa sekä puuta että betonia.

Kun kaupungistuminen jatkuu, asuntoja tarvitaan lisää ja rakennusmateriaaleja kulutetaan yhä enemmän. Nyt jos koskaan on syytä lisätä puukerrostalojen osuutta kerrostalorakentamisessa.  Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan osaamista, intoa kehittää suomalaista puurakentamista ja sitä kautta löytää kustannustehokkaita ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja.

Tarvitaan osaamista ja intoa kehittää suomalaista puurakentamista

Juuri ympäristönäkökulmat painavat vaa`assa hetki hetkeltä enemmän. Lienee tosiasia, että puurakentaminen on tulevaisuudessa todellakin välttämättömyys, haluttiin tai ei. Talouskasvu voi pidemmän päälle perustua vain uusiutuvien luonnonvarojen nykyistä fiksumpaan hyödyntämiseen. Raaka-aineiden niukkeneminen on globaali haaste – ja globaalien markkinoiden mahdollisuus. Jos niin tahdomme, Suomella voi olla niille markkinoille paljon annettavaa.

Loistavan tulevaisuuden yllä roikkuu toki vielä yksi pilvenretale – nuorten metsien hoitorästit. Meillä on 750 000 hehtaaria hoitamattomia taimikoita ja 850 000 hehtaaria ensiharvennusrästejä, joiden tilannetta korjaisi se, että puu liikkuisi paremmin. Silloin metsänomistajilla olisi lujempi usko nuoren metsänhoidon kannattavuuteen. Nyt ensiharvennuskohteet ovat korjuukohteina huonosti kannattavia. Metsänomistajalle ei niistä juuri tuottoa kerry. Kun sellutehtaan kita raakkuu evästä, tukkimetsä houkuttelee ensiharvennuskohdetta enemmän. Kun Suomen nuoret metsät jäävät huonolle hoidolle ja ensiharvennukset ajallaan tekemättä, vihreälle kullalle käy samaan tapaan kuin käyttelytilin miinuskorkoisille talletuksille. Voikin käydä niin ohraisesti, että nousuun lähtenyt puurakentaminen ja puukerrostalojen vientimarkkinat maailmalle tyrehtyvät siksi, että suomalaisissa metsissä kasvaa enää riukuja.

Harri Välimäki

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuisto Oy:n kehitysjohtaja, jolla on laaja kokemus metsäalasta ja koko biotalouden arvoketjusta sekä alan yrittäjyydestä. Tiedepuistossa hän johtaa biotalouteen ja vihreään kasvuun liittyvää kehitystoimintaa.