Vaikuttamisen asiantuntija ja eduskunnan entinen puhemies Anu Vehviläinen on tehnyt elämäntyönsä Pohjois-Karjalassa asuvien ihmisten eteen. Vaikka politiikka on jäänyt jo taakse, ovat henkistä puolta tasapainottavat tekijät, kuten luonto ja kirjallisuus säilyttäneet paikkansa hänen elämässään.
– Lapsena ehkä ajattelin, että on vähän tylsää olla maalta kotoisin ja haluaisin vain asua kaupungissa, mutta mitä enemmän on tullut ikää, on luontokin tullut tärkeämmäksi, Vehviläinen kertoo.
Alun perin Pohjois-Savosta Leppävirralta kotoisin oleva Vehviläinen päätyi Pohjois-Karjalaan jo yli neljäkymmentä vuotta sitten, kun kulttuurintutkimuksen opinnot kutsuivat häntä silloisessa Joensuun yliopistossa.
Nuoren savolaisnaisen mieleen oli piirtynyt kuva vireästä kulttuurikaupungista – olihan Joensuusta ponnistanut koko kansan tietoisuuteen muun muassa Ismo Alangon luotsaama Hassisen kone.
Kulttuuria kaupunki tosiaan tarjosi, ja Vehviläisen muistoihin painuivat niin vauhdikas opiskelijaelämä katuteatteriharrastuksineen kuin myös 1990-luvulla suosiotaan kasvattanut kansanmusiikki.
Karjalaisuutta ei voi kätkeä hyllylle
Kahdeksien eduskuntavaalien ja lukemattomien maakunnassa järjestettyjen tapahtumien ansiosta Pohjois-Karjala ja sen ihmiset ovat tulleet Vehviläiselle tutuiksi. Lehdestä luetut kylien nimet muistuttavat häntä yhä tietyistä maisemista sekä ainutlaatuisista hetkistä, kuten erästä vaalitilaisuutta valaisseista komeista revontulista. Erityisesti mieleen ovat kuitenkin jääneet kylien asukkaat.
– Karjalaisuus on juuria, identiteettiä ja kulttuurin eri aloja kuten musiikkia ja kirjallisuutta, mutta ennen kaikkea se on ihmisiä, Vehviläinen kuvailee.
Hän pukee käsityksensä karjalaisuudesta sanoiksi osuvalla tavalla.
– Ajattelen, että karjalaisuus ei ole asia, joka laitetaan hyllyyn ja jota juhlapäivinä katsellaan. Karjalaisuus on minulle sitä arkea mitä elän. Se on ruokien syömistä, kirjallisuuden lukemista, mielenmaisemia, oikeita maisemia, puhdasta luontoa ja sitä, että ihmiset ovat aika välittömiä ja keskustelevia.
Luontoaiheet ovat kautta aikojen toimineet tärkeänä inspiraation lähteenä pohjoiskarjalaisessa taide- ja kulttuurikentässä. Nykypäivänä arvostus ympäröivää luontoa kohtaan saattaa kuitenkin hukkua arkielämän pyörteisiin.
– Joensuussakin jokaisella on mahdollisuus katsella sinistä taivasta, ja monet näkevät arkiympäristössään Pielisjoen ja Pyhäselän rannat. Se on valtava voimavara meille kaikille, Vehviläinen muistuttaa.
– Meillä on myös puhdas ilma: meidän ei tarvitse laittaa maskia naamalle sen takia, että ilmassa olisi epäpuhtauksia.
Vaikka luontoelementit ovat lähellä myös kaupungissa, on toisinaan hyvä irrottautua kiireestä jossain täysin muualla. Vehviläinen viettää osan ajastaan Höytiäisen rannalla Kontiolahdella, missä hän pääsee nauttimaan täysin rinnoin vuodenaikojen kirjosta sekä veden ja metsän läsnäolosta.
Lukeminen auttaa rentoutumaan, ajattelemaan ja vaikuttamaan
Vehviläinen on aiemmin seurannut kulttuuri-, tiede- ja taidetoimintaa tukevan Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön touhuja etäämmältä. Nykyään hän on mukana säätiössä hallintoneuvoston jäsenenä.
– Sen jälkeen kun jätin eduskunnan, olen ollut hyvin valikoiva, millaisiin luottamustehtäviin olen lähtenyt. Kun minua kysyttiin Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön hallintoneuvostoon, se tuntui minusta luontevalta, hän kertoo.
Vaikuttamisen asiantuntijana Vehviläinen pyrkii valjastamaan osaamisensa merkityksellisten asioiden edistämiseen.
Keväällä 2024 hän alkoi pohtimaan, kuinka voisi auttaa parantamaan suomalaisen kirjallisuuden asemaa. Vahvojen verkostojen ja päämäärätietoisen työn ansiosta Karelia-kirjallisuuspalkinto lanseerattiin jo saman vuoden marraskuussa. Kilpailu on parhaillaan käynnissä, ja palkinto jaetaan ensimmäistä kertaa tammikuussa 2026.
Suomalainen painettu kirjallisuus on viime vuosina löytänyt rinnalleen kilpailijoita esimerkiksi äänikirjoista. Vehviläinen toivoo, että Karelia-kirjallisuuspalkinto toimisi osaltaan kannustimena kirjailijoiden suuntaan. Hänen puheissaan nousee esille myös huoli lasten ja nuorten lukutaidon sekä keskittymiskyvyn heikkenemisestä.
– Suomenkielistä kirjallisuutta kirjoitetaan vain Suomessa. Kannattaakin muistaa, että se on meidän omissa käsissämme, kuinka tuemme suomalaista kirjallisuutta ja lukutaitoa sekä sitä kautta myös kykyä keskittyä pidempiin teksteihin, Vehviläinen huomauttaa.
Vaikka kirjallisuudesta ei lopulta tullutkaan nuoren kulttuurintutkimusopiskelijan ammattia, on lukeminen kulkenut hänen mukanaan läpi elämän. Vehviläinen on löytänyt kirjojen sivuilta paitsi virkistymisen lähteen myös ymmärrystä maailmaa ja itseään kohtaan.
Lukeminen siis kannattaa, kunhan muistaa välillä vilkaista myös ympärilleen.
– Pohjois-Karjalassa ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja luotettavia, ja meidän elinympäristömme on mitä mainioin, Vehviläinen summaa.
– Meillä on täällä todella paljon hyvää – nautitaan siitä.
