Tekoja Karjalasta

Kun liperiläinen Ninka Reittu aamuisin sulkee perässään oven ”maailman pienimpään työhuoneeseen”, hän poistuu sieltä seuraavan kahdeksan tunnin aikana vain syödäkseen.

– Työskentelen virka-aikaan, Reittu nyökkää ja nauraa.

Kirjailija-kuvataiteilijan työpäivät ovat perheen kasvamisen myötä mukautuneet päiväkotipäivän mittaan.

– En enää usko inspiraatioon. Uran alkuvaiheissa minulle oli tärkeää odottaa oikeaa fiilistä. Nykyään pää on aina täynnä ideoita, ja oikeastaan elän inspiraatiossa koko ajan.
Kirjamaailmassa aikataulut ovat tarkkoja, mutta edes päälle painavat deadlinet eivät tuota tuskaa vaan asia on päinvastoin: pieni paine antaa lisää virtaa.

– Joskus tulee jopa olo, että voi ei, kirja tulee kohta valmiiksi ja tämä loppuu. Mutta sitten uusi idea on jo päässä valmiina. Siitä on hyvä siirtyä eteenpäin.

Työkaluina metallipiirrin ja guassi

Ninka Reitun kuvituksissa seikkailee värikkäitä ihmis- ja eläinhahmoja. Tekniikka vaihtuu usein. Nyt työn alla olevissa kuvituksissa hän tekee kaikki viivat metallipiirtimellä, jonka hän kastaa mustepulloon.

Vanhaa aikaa henkii myös guassi, jota Reittu käyttää värittämiseen.

– Onhan se vähän antiikkinen tapa piirtää, mutta tällä tulee minun viivani, ja viiva on minulle uskonto.

Työhuoneen lisäksi Reittu piirtää usein esimerkiksi junassa. Junamatkoihin kuluu vuodessa tovi jos toinenkin, sillä aika ajoin on matkustettava Helsinkiin tapaamaan kustantajaa.

– Originaalit vien aina junalla Helsinkiin Otavalle, jossa ne skannataan ja taitetaan.

Omien kirjojensa lisäksi hän kuvittaa toisten tekstejä

– Se on tosi erilaista kuin oman tekeminen. Kun teen omaa kirjaa, minulla ei ole kuvia piirtäessäni valmista käsikirjoitusta tarinalle. Teksti syntyy samaan aikaan kuvan kanssa. Se on aika sekopäinen tapa työskennellä, hän kuvailee.

Suunnitelmat todeksi apurahan avulla

Lastenkirjojen kuvittajaksi Reittu kuvailee päätyneensä sattumalta, ikään kuin kasvaen sisään työhönsä.

– Olen piirtänyt lastenkirjahahmoja kaksivuotiaasta asti ja tehnyt näitä koko elämäni ajan.

Opiskeluaikoina kuvituspuolta ei Reitun mukaan tarjottu varteenotettavana vaihtoehtona.

– Taidealan koulutuksessa kuvittamista pitäisi mielestäni nostaa enemmän esille. Se on taiteenlaji, joka tavoittaa valtavasti ihmisiä.

Reitun omia teoksia on käännetty kahdeksalle kielelle.

Ensimmäisen teoksen syntyhetkillä mielessä kävi hiukan pelkojakin: Entä jos tämä oli tässä? Jos uusia ei tule?

Pelko oli turha. Kameran edessä Reittu piirtää hahmoja kahteen uuteen kirjaan, ja epäilemättä vanhan pappilan työhuoneessa syntyy jatkossakin iloa pienten ja suurempienkin lukijoiden elämään kuvitusten muodossa.

Apuraha on yksi tekijä, joka antaa mahdollisuuden suunnitella tulevaa ja tehdä sitä todeksi.

– Minulla on maailman paras työ, Reittu sanoo ja hymyilee.

Ninka Reittu

• Lastenkirjailija, kuvataiteilija
• 12 kuukauden apuraha taiteelliseen työskentelyyn v. 2018
• Asuu Liperissä, kotoisin Joensuusta
• S. 1982

Tuotanto

• Tarja Makkonen: Önnö ja kirjava kissa, kuvitus (2013, Karisto)
• Kreetta Onkeli: Selityspakki, kuvitus (2013, Otava)
• Kuvakirjasarja Messi ja Mysteeri (Otava):
• Messi ja Mysteeri – Kaikki järjestyy! (2013)
• Messi ja Mysteeri – Käpälät kohti seikkailua! (2014)
• Messi ja Mysteeri – Kattiralli (2015)
• Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikki, kuvitus (2016, Otava)
• Sinä olet superrakas (2017, Otava)
• Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin talvi, kuvitus (2017, Otava)

Palkinnot

• Pohjois-Karjalan taidepalkinto 2015
• Kotiseutu-uutisten Vuoden teko -tunnustuspalkinto 2017
• Finlandia Junior -palkintoehdokkuus 2017 teoksesta Sinä olet superrakas
• Kaarina Helakisa -palkinto 2018