Tekoja Karjalasta
Ukin antama markka herätti keräilijän
Pian 50 vuotta täyttävä Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry kokoaa juhlakirjaa. Tekoja Karjalasta -sarjassa esittelemme tekijöitä ja hankkeita, jotka ovat saaneet Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön apurahan vuonna 2018.
Ukin antama markka vuodelta 1865. Jonnekin laatikon pohjalle se oli ukilla jäänyt ja hän antoi sen minulle vuonna 2010. Siitä se kaikki lähti, 17-vuotias kiteeläinen Markus Ruotsalainen muistelee.
Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry:ssa on 11 nuorisojäsentä. Osittain se taitaa olla Markus Ruotsalaisenkin aikaansaamaa, sillä hän on innostanut ikätovereitaan vanhojen rahojen pariin.
– Kouluun vein kolikoita näytille, ja sitä kautta muutama kaverikin kiinnostui numismatiikasta.
– Paras tapa innostaa nuoria numismatiikan pariin on se, että joku tuo kaverin mukanaan. Ja niin se käy vanhempienkin jäsenten keskuudessa. Yhdistyksen tapahtumaan kun tuo tuttavan mukaan istuskelemaan, niin siitä voi ajan kanssa innostus syttyä. Vaan ei se sillä lailla lähde, jos sähköpostilla viestittelee, että ostaisitko tämmöisen rahan, yhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Ruotsalainen yhtyy keskusteluun.
Nämä kaksi Ruotsalaista edustavat numismaatikkoja kumpainenkin hyvin omalla tavallaan: toinen on vuosikymmenien kokemuksen omaava konkari, toinen yhdistyksen jäsenistössä nuorimmasta päästä. Sukua Timo ja Markus eivät ole, vaikka kyllä Markus Ruotsalaisen isäkin on numismaatikkoja.
Timo Ruotsalaisen moni tietää Joensuun Prismassa esillä olleiden kolikkoleijonapatsaiden myötä.
Kuluneena kesänä leijonapatsas pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan suurimpana kolikkopatsaana. Nyt Ruotsalainen etsii patsaille kiivaasti sijoituspaikkaa.
– Mielelläänhän semmoinen saisi tänne Joensuun seudulle jäädä, mies tuumii.
Kolikkopatsaalle näyttävän sijoituspaikan tarjoavan kannattaa varautua hakureissuun järeällä kuljetuskalustolla, sillä ennätyspatsas painaa komeat 850 kiloa.
50-vuotisjuhlakirja tulossa
Numismatiikka ei harrastuksena ole eilisen teeren poikia. Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry täyttää parin vuoden kuluttua pyöreät 50 vuotta.
Puolikkaan vuosisadan kunniaksi yhdistyksen toiminnasta ja numismatiikan historiasta kootaan juhlakirja, jonka tekoa Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö on tukenut tänä vuonna apurahalla.
– Kirjaan kootaan numismatiikan ja yhdistyksemme historiaa 1970-luvulta tähän päivään. Kultakin vuosikymmeneltä kootaan ihmisten muisteluja, kertoo Kari Tahvanainen, Rajan Raha -lehden vastaava toimittaja.
Setelit kuin pientä taidetta
Rahojen kauneus viehättää 17-vuotiasta Markus Ruotsalaista. Hänen kokoelmiinsa kuuluu kahden euron juhlarahoja ja markka-ajan seteleitä. Niitä hän hankkii huutokaupoista, numismaatikoiden kokouksista sekä antiikki- ja keräilymessuilta.
– Vanhat setelirahat on käsityönä tehty. Ne ovat ikään kuin pientä taidetta.
Kukkarolle harrastus tekee pahaa, nuori mies myöntää.
– Kun luetteloita selailee, niin niissä on hinnat alla ja kyllähän ne kalleimmat ovat yleensä niitä kiinnostavimpia.
Timo Ruotsalaisen keräilyharrastuksen alku on kauempana kuin yhdistyksen perustamisvuosi.
– Ei silloin ennen vanhaan ollut edes kirjallisuutta aiheesta. Nykyään kaikki tieto rahoista löytyy helposti Googlella.
Omakin harrastus lähti alkuun kokeneempien harrastajien opastuksella.
Yhtä suosikkia mies ei osaa valtavista kokoelmistaan nimetä.
– Parasta on, kun saa keräilyalueen täyteen, Ruotsalainen myhäilee.
Kun yksi alue alkaa olla täysi, siirrytään seuraavaan. Näin Ruotsalaisenkin kokoelmat ovat kasvaneet kasvamistaan, ja nykyään kokoelmiin kuuluu 43 keräilyaluetta.
Vain puhdasta vettä ja saippuaa
Numismaatikot arvostelevat rahojen kunnon asteikolla 2–10, jossa kymmenen on seteleissä sileä kuin pakasta nostettu. Repeämät ja taitokset vähentävät seteleiden arvoa. Nykyisin käytössä olevista rahoista suurin osa on kuntoluokassa 4.
– Käyttämätöntä rahaa käsitellään vain pumpulihanskoin, sillä paljaista käsistä irtoaa suoloja rahoihin ja esimerkiksi kupariraha tummentuu, Timo Ruotsalainen selittää.
Numismaatikot eivät vietä iltojaan kiillotellen kolikoita, sillä keräilyrahoja ei missään nimessä saa kiillottaa. Vain irtolian saa poistaa.
– Puhtaalla vedellä ja saippualla vain, Ruotsalainen sanoo.
– On rahojen pesemiseen olemassa pesukoneitakin, lisää Kari Tahvanainen.
– Niin, ultraäänipesureita. Mutta liikaa jos pesee, niin kuparista tulee sianpunainen, Ruotsalainen täydentää.